Hektisen syksyn jälkeen pääsin taas tarttumaan kynään. Uusi vuosi ja uudet kujeet, kuten sanotaan. Vuosi 2013 on siinä mielessä erityinen, että itsenäisenä viestintäkouluttajana saan ne ensimmäiset pyöreät 10 vuotta täyteen. Ja tässä ajassa onkin tapahtunut paljon. Olen seurannut kymmenen vuotta erilaisia yhteisöjä ja huomaan erityisesti asian, josta on hyvä muistuttaa säännöllisesti. Nimittäin sanojen ja tekojen liitosta. Huomaan joskus, että viestinnästä ajatellaan hyvin yksioikoisesti – että viestintä on sanoja ilman tekoja. Jos väität olevasi asiakaslähtöinen, tulee sen kuulua ja näkyä alusta loppuun - myös siinä miten vastaat puhelimeen. Tai jos viestit olevasi innovatiivinen ja moderni, et voi oikein pukeutua teryleeneihin. Jos haluat olla uskottava, et voi kääntää kelkkaasi joka tuulessa sen ihmisen mukaan kenen kanssa puhut. Teot ovat viestejä. Ja niitähän me erityisesti ”kuuntelemme”. Sanat ilman tekoja tai käytäntöä ovat sananhelinää. Vuorovaikutuskouluttajan ammattitautina on tarkkailla erilaisissa tilanteissa ihmisiä. Läpinäkyvää on se, miten ihmiset viestivät suhtautumistaan toisiin oli se sitten ravintola, työhaastattelu tai tiimipalaveri. Asenne kun näkyy ”kilometrin” päähän. Ja asennetta toteutetaan teoilla. Tuletko ajoissa, jätätkö vastaamatta sähköpostiin, soitatko perään, tervehditkö henkilöä, joka on antanut sinusta kriittistä palautetta? ”Siis enhän minä noin tarkoittanut” tai ”Se kyllä sanoi, että olit sanonut…” on jokapäiväistä kauraa. On ihan hyvä välillä katsoa peiliin ja miettiä sitä inputia, jonka itsestään lähettää maailmalle. Jos olet ehdottomasti samaa mieltä nenäkkäin, onko viestintäsi linjassa myös selän takana? Joudutko selittelemään jälkikäteen tarkoituksiasi? On hyvä muistaa, että jokainen tulkitsee sanomat omasta lähtökohdastaan. Annatko mahdollisuuden tulkita sanomaasi niin monella tavalla, että eri ihmiset odottavat eri asioita? Oletko siis riittävän selkeä ja ymmärrettävä? Sanoista ja teoista meidät tunnetaan. Kun lupaat sanoissa, lunasta ne teoilla.
