Pedagoginen osaaminen mielletään usein vain opettajalle sopivaksi osaamispääomaksi. Kehittyminen on kuitenkin tämän päivän työyhteisöjen elinehto. Kehittyminen vaatii aina oppimista. Ja oppiminen tapahtuu ihmisten eli yksilöiden kautta – mikään organisaatio ei opi muilla tavoin. Oppiva organisaatio käsitteenä on levinnyt ja laajentunut 1900-luvun alussa siintävistä ajatuksista. Tuolloin vallitsi yleisesti vielä käsitys organisaatioista koneina, joissa ihmiset ovat helposti korvattavissa olevia koneen osia. Valitettavasti törmään tähän kivikautiseen ajatteluun vielä silloin tällöin. Menestyvät yhteisöt osaavat kuitenkin jo hyödyntää uusinta tutkimustietoa – myös oppimisesta.
Ajat ovat muuttuneet, ja muuttuvat koko ajan. Tänä päivänä ymmärretään, että ihminen käsittelee tietoa omista lähtökohdistaan, eikä opi siis käskemällä. Ihminen tulkitsee, luo ja jakaa merkityksiä, reagoi ja kyseenalaistaa. Helposti ajattelemme, että oppimista on vain se, kun sisäistämme uusia faktoja. Oppimista on kuitenkin myös aiemmin opitun soveltaminen uudella tavalla. Olen kuullut kouluttajana kommentteja: “hienoa, kun tuli uutta tietoa”. Tietoa ei voi kuitenkaan kaataa ihmisten päähän – jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan. Joillekin sama tieto on merkityksetöntä, kun taas toisille se tarjoaa uusia oivalluksia. Olemme kaikki yksilöitä. Ihmiskäsityksemme ja arvomaailmamme heijastuu myös oppimisessa.
Olen itse täydentänyt osaamistani tekemällä pedagogiset opinnot JAMK:n opettajakorkeakoulussa. Olen kokenut opinnoista hyötyä myös muuhun kuin opettamiseen; kuinka ihmiset käsittelevät tietoa, miten oppimista tuetaan työyhteisöissä, miten oppiminen valjastetaan työyhteisön voimavaraksi. Ehkä itselleni arvokkain oivallus oli siinä, että työyhteisön jäsenet oppivat päivittäin, vaikka eivät välttämättä itse ymmärrä oppineensa mitään. Kuinka tehdä itsestäänselvyyksistä sitten näkyvää?
Aion itse ottaa käyttöön oppimispäiväkirjan, johon kirjaan oman arvioni sen päivän opeista. Tämä auttaa ymmärtämään sitä jatkuvaa prosessia, mitä teemme tiedostamatta päivittäin – sovellamme aiemmin opittua uudelleen. Oppiminen ei ole välttämättä järisyttävä tapahtuma, joka tulee kello kaulassa ilmoittaen, että “nyt opitaan”. Myös pienet päivittäin koetut asiat ovat oppimista. Ja pienistä puroista muodostuu se iso joki.